Nelson Mandelaa pidetään yhtenä tärkeimmistä maailmanpolitiikan henkilöistä ja modernin Etelä-Afrikan isänä. Hän toimi Etelä-Afrikan ensimmäisenä demokraattisesti valittuna johtajana vuosina 1994-1999. Mandela oli sekä poliittinen aktivisti, vanki sekä toimi koko ikänsä sosiaalisen oikeuden puolestapuhujana. Hän näki Etelä-Afrikan muutoksen apartheidin erottamasta kansasta nykyajan “Rainbow Nationiksi”. Etelä-Afrikan ensimmäinen tummaihoinen valtionpäämies sai suosionosoituksia ympäri maailmaa hänen puhuessaan sovinnonteosta ja dialogista koston ja hajaannuksen sijaan. Mandela sai Nobelin rauhanpalkinnon ja 250 muuta tunnustusta vuonna 1995, samana vuonna hän myös aloitti UWC-liikkeen puheenjohtajana yhdessä Jordanian kuningatar Noorin kanssa. Hänestä tuli UWC-liikkeen kunniapuheenjohtaja vuonna 1999. Lisäksi, hänen lapsensa ja lapsenlapsensa kävivät Waterford Kamhlaba UWC of Southern Africa -koulun, mikä entisestään syvensi hänen yhteyttään UWC-liikkeeseen sekä hänen ja UWC-liikkeen yhteisiin ajatuksiin rauhasta, kansainvälisestä ymmärryksestä sekä kestävästä tulevaisuudesta.